Rattijuopumus

 

Törkeä rattijuopumus

Huumausaine rattijuopumus

A:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin rangaistava on törkeä rattijuopumus, josta rikoslain 23 luvun 4 §:n mukaan tuomitaan vähintään 60 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tuomitaan saman luvun 1 §:n mukaan sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on usein esiintyvien rikosten osalta, joihin törkeä rattijuopumus lukeutuu, rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä arvioitaessa otettu huomioon myös rangaistuskäytäntöä kuvaavat tilastolliset selvitykset, mikäli niistä ilmenevää rangaistustasoa voidaan pitää lain mukaisten rangaistuksen mittaamisperusteiden kannalta oikeudenmukaisena (KKO 2014:5, kohta 6).

Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin viimeinen virke ja 2 kohdan sanamuoto jättävät puolestaan tulkinnanvaraa sen suhteen, tuleeko 2 kohtaa soveltaa, paitsi toiskertaista törkeää liikennerikosta koskevassa tapauksessa, myös silloin, kun uusintarikos on rattijuopumus, mutta kuljettaja on kahdesti aikaisemmin lainkohdassa tarkoitetun määräajan sisällä syyllistynyt törkeään liikennerikokseen. Säännöksen 1 momentin viimeisessä virkkeessä puhutaan uusintarikoksista yleisesti rajaamatta käsitteen ja siten 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle mitään ajokieltoon johtavaa rikosta.

A on vedonnut siihen, että hän on kuljettanut moottoripyörää. Hän on korostanut, että mopoa kuljettaen tehdyistä rattijuopumusrikoksista tuomitaan lähtökohtaisesti lievempiä rangaistuksia kuin autoa kuljettaen tehdyistä rikoksista ja katsonut, että moottoripyörällä tehty rikos ei olennaisesti poikkea mopolla tehdystä teosta. Korkein oikeus toteaa, ettei tätä seikkaa voida pitää A:n syyllisyyttä yleisesti vähentävänä tekijänä. Vaikka moottoripyörä on autoa kevyempi ajoneuvo, on sen hallinta autoa vaikeampaa. Moottoripyörä on mopoa selvästi raskaampana, tehokkaampana ja nopeampana ajoneuvona omiaan aiheuttamaan olennaisesti mopoa suurempaa vahinkoa ja vaaraa. A on lähtiessään kuljettamaan moottoripyörää edellä kuvatuissa olosuhteissa osoittanut huomattavaa piittaamattomuutta vakavasta vahingosta ja vaarasta, joka teosta ennalta arvioiden olisi saattanut odottaa aiheutuvan toisten hengelle ja terveydelle. Nämä seikat puoltavat sitä, että A:lle tuomitaan törkeässä rattijuopumus- ja liikenneturvallisuuden vaarantamisrikoksessa tuomittavaa tavanomaista rangaistusta selvästi ankarampi rangaistus.

Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin ensimmäisen kappaleen viimeinen virke ja momentin 2 kohdan sanamuoto eivät rajaa 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle nyt kysymyksessä olevaa tilannetta, jossa uusintarikos on rattijuopumus. Kun otetaan huomioon ajokiellon tarkoitus ja luonne sekä sen vähimmäispituuden porrastaminen teon vakavuusasteen mukaan, on perusteltua tulkita 2 kohtaa tavalla, joka on yhdenmukainen myös momentin 1 kohdassa nimenomaan säädettyyn nähden. A:n uusintarikos on rattijuopumus. Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen vuoden vähimmäisaika ei tule sovellettavaksi määrättäessä ajokieltoa tästä rikoksesta.

Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2007:77 ottanut kantaa siihen, tuliko tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohta sovellettavaksi silloin, kun aiempi rikos oli törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen eikä rattijuopumus. Korkein oikeus katsoi (kohdat 4 – 7), että vaikkakin lainsäädännön taustalla oleva tavoite puoltaisi toisenlaista kantaa, säännökselle oli laillisuusperiaate huomioon ottaen annettava lainkohdan kielellistä ilmaisua vastaava sisältö. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukainen vähimmäisaika ei tullut sovellettavaksi.

 

Törkeä rattijuopumus rangaistus

 

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A ei ole 13.12.1991 Helsingissä kuljettanut henkilöautoa eri kaduilla, vaan ajo on tapahtunut vähän puolenyön jälkeen eräässä pysäköintihallissa, joka tuolloin on ollut suljettuna ajoneuvoliikenteeltä. Ajomatka on ollut lyhyt, ja ajo on päättynyt auton törmätessä ajoluiskan päässä olleeseen puomiin. A:n veren alkoholipitoisuus on ajon jälkeen ollut 1,57 promillea. Olosuhteet, joissa ajo on tapahtunut, eivät kuitenkaan ole olleet sellaiset, että teko olisi ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta. A:n ei sen vuoksi voida katsoa syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen, vaan hänen viakseen jäävät rattijuopumus ja liikenteen vaarantaminen, joista hänet on tuomittava yhteiseen sakkorangaistukseen.

Vastaajan syyksi oli luettu 18-vuotiaana tehdyt törkeä rattijuopumus, liikenteen vaarantaminen ja kuolemantuottamus, joista hänet oli tuomittu yhteiseen ehdottomaan 3 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistukseen. Kriminaalihuoltoyhdistyksen lausunnon mukaan vastaaja soveltui yhdyskuntapalveluun tukitoimien avulla.

Hovioikeus lausui perusteluinaan muun muassa, että tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuodon ja rakenteen perusteella säännöksessä tarkoitettiin tilannetta, jossa aikaisempi rikos oli rattijuopumus ja uudempi rikos rattijuopumus, törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Lainkohta saattoi sinänsä koskea sitäkin tilannetta, jossa aikaisempi rikos oli rattijuopumuksen sijasta törkeä rattijuopumus, koska rattijuopumuksen tunnusmerkistö sisältyi aina välttämättä törkeän rattijuopumuksen tunnusmerkistöön. Säännös ei sitä vastoin näyttänyt koskevan tilannetta, jossa aikaisempi rikos oli törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen.

Rattijuopumus rangaistus

 

Säännöksen sanamuodon mukaan uusimissäännöstä sovellettiin vain tapauksiin, joissa aiempi rikos oli ollut rattijuopumus (tai törkeä rattijuopumus) ja uusi rikos rattijuopumus, törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Se, oliko säännöksen tarkoituksena ollut, että uusimisvaikutus toimisi myös sellaisessa tilanteessa, jossa aikaisempi rikos oli ollut rattijuopumusrikoksen sijasta törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, ei ilmennyt edes lainkohdan esitöistä.

Vastaajan syyksi oli luettu törkeä rattijuopumus, liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta sekä huumausaineen käyttörikos, joista hänet oli tuomittu yhteiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Kysymys siitä, tuliko vastaajalle hänen vaatimuksensa mukaisesti tuomita huumausaineen käyttörikoksesta erillinen sakkorangaistus

Hovioikeus lausui muun ohella, että tieliikennelain 78 §:n 1 momentin sanamuodosta ei yksiselitteisesti ilmennyt, oliko 2 kohdan säännös tarkoitettu sovellettavaksi ainoastaan tilanteessa, jossa uusi rikos oli joko törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, vai tuliko sitä soveltaa myös silloin, kun uutena rikoksena rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja oli viiden vuoden aikana aikaisemmin syyllistynyt kahdesti tekoon, joka täytti törkeän rattijuopumuksen tai törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön.

Törkeä rattijuopumus tuomio

 

Eri mieltä ollut viskaali totesi, että Korkein oikeus oli katsonut ratkaisussaan KKO 2007:77 (kohta 3), että tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohtaa oli sanamuodon mukaan sovellettava silloin, kun aikaisempi rikos oli rattijuopumus ja uusi rikos rattijuopumus, törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja ratkaisussaan KKO 2007:98 puolestaan, että kahteen törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja oli tuomittava vähintään vuoden ajokieltoon. Näin ollen olisi epäjohdonmukaista, että aikaisemmin kahteen törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja tuomittaisiin uuden rattijuopumuksen vuoksi tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella. Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin uusintarikoksia koskevaa säännöstä oli sanamuotonsa mukaan tulkittava siten, että 1 kohtaa sovellettiin silloin, kun kuljettaja oli aikaisemmin syyllistynyt rattijuopumukseen ja 2 kohtaa, kun kuljettaja oli syyllistynyt kahdesti törkeään rattijuopumukseen tai törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuodon mukaan säännöstä sovelletaan silloin, kun aiempi rikos on rattijuopumus ja uusi rikos rattijuopumus, törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Sen sijaan säännös ei sanamuotonsa mukaan koske nyt kysymyksessä olevaa tilannetta, jossa aiempi rikos on törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen.

A:n syyksi on luettu törkeä rattijuopumus, liikenneturvallisuuden vaarantaminen, kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta ja huumausaineen käyttörikos, joista hänet on tuomittu yhteiseen ehdolliseen 30 päivän vankeusrangaistukseen ja sen ohella 20:een 6 euron suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 120 euroa. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle hänen vaatimuksensa mukaisesti tuomittava huumausaineen käyttörikoksesta erillinen sakkorangaistus ja hänet samalla vapautettava tuomitusta oheissakosta.

Huumausaine rattijuopumus

Törkeä rattijuopumus seuraukset

 

Eri mieltä ollut viskaali totesi, että Korkein oikeus oli katsonut ratkaisussaan KKO 2007:77 (kohta 3), että tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohtaa oli sanamuodon mukaan sovellettava silloin, kun aikaisempi rikos oli rattijuopumus ja uusi rikos rattijuopumus, törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja ratkaisussaan KKO 2007:98 puolestaan, että kahteen törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja oli tuomittava vähintään vuoden ajokieltoon. Näin ollen olisi epäjohdonmukaista, että aikaisemmin kahteen törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja tuomittaisiin uuden rattijuopumuksen vuoksi tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella. Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin uusintarikoksia koskevaa säännöstä oli sanamuotonsa mukaan tulkittava siten, että 1 kohtaa sovellettiin silloin, kun kuljettaja oli aikaisemmin syyllistynyt rattijuopumukseen ja 2 kohtaa, kun kuljettaja oli syyllistynyt kahdesti törkeään rattijuopumukseen tai törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuodon mukaan säännöstä sovelletaan silloin, kun aiempi rikos on rattijuopumus ja uusi rikos rattijuopumus, törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Sen sijaan säännös ei sanamuotonsa mukaan koske nyt kysymyksessä olevaa tilannetta, jossa aiempi rikos on törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen.

A:n syyksi on luettu törkeä rattijuopumus, liikenneturvallisuuden vaarantaminen, kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta ja huumausaineen käyttörikos, joista hänet on tuomittu yhteiseen ehdolliseen 30 päivän vankeusrangaistukseen ja sen ohella 20:een 6 euron suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 120 euroa. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle hänen vaatimuksensa mukaisesti tuomittava huumausaineen käyttörikoksesta erillinen sakkorangaistus ja hänet samalla vapautettava tuomitusta oheissakosta.

Kannabis rattijuopumus

 

Hallituksen esityksessä laiksi tieliikennelain muuttamisesta, jonka perusteella säännös on säädetty, lausutaan, että törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja törkeä rattijuopumus ovat tekojen moitittavuuden perusteella yhtäläisiä ja myös ajokiellot näiltä osin tulisi määrätä yhtäläisin perustein (HE 104/2004 vp s. 11). Tämä lainsäädännön taustalla oleva tavoite ilmenee selvästi lain 78 §:n 1 momentin 2 kohdasta. Säännöksessä mainittujen kahden rikoksen rinnastaminen toisiinsa samoin kuin ajokiellon porrastaminen tekojen vakavuusasteen mukaan puoltaisi kantaa, jonka mukaan ajokiellon vähimmäiskesto määräytyisi yhtäläisesti silloin, kun henkilö on viiden vuoden aikana syyllistynyt sekä törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen että rattijuopumukseen riippumatta siitä, missä järjestyksessä teot on tehty.

Huumausaineen käyttörikoksesta tuomitaan rikoslain 50 luvun 2 a §:n mukaan sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Muista A:n syyksi luetuista rikoksista vakavin on törkeä rattijuopumus, jonka osalta rangaistus on rikoslain 23 luvun 4 §:n mukaan vähintään 60 päiväsakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta

Oikeuskäytännössä tieliikennelain 78 §:n 1 momentin säännöstä oli tulkittu siten, että 1 kohtaa oli sovellettu silloin, kun uusintarikos oli ollut rattijuopumus ja 2 kohtaa katsottu voitavan soveltaa vain silloin, kun vastaajan syyksi luettu uusi rikos oli ollut törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen (esimerkiksi I-SHO 18.10.2005 nro 1204 ja HHO 30.9.2008 nro 2690).